Toimittaja Totti Toivonen

Haastateltana: Tytti Eränkö, Rauhantutkimusinstituutti Sipri, vanhempi tutkija (vastaan) ja Jyri Lavikainen, tutkija, Ulkopoliittinen instituutti (puolesta). 

Mitä tästä jäi lähinnä käteen? Jyri Lavikainen puhui ydinaseiden selviytymiskyvyn puolesta kriisitilanteissa...  hmmm, siviiliväestön selviytyminen ei ollut lainkaan keskustelun aiheena. Voimavaroja kohdennetaan taktisten ydinaseiden lisäämiseen ja niiden selviytymiseen (ehjänä?) mahdollisessa kriisissä liikuttelemalla niitä kriisin aikana "emämaiden" tukikohdista salaa eri maiden sotilasvarastoihin...  Mika Aaltola kysymys: tähänkö Ulkopoliittisen instituutin anti jää kansainvälisessä ydinasekeskustelussa "miten ydinaseet saadaan selviytymään kriisissä" ja miten Ulkopoliittinen instituutti ja Suomi osallistuu ydinasepelotteen uskottavuuden rakentamiseen?  

Kansainvälisten perusoikeuksien ja lainsäädännön ytimessä: 

Sotarikokset ovat vakavia rikoksia, jotka liittyvät sotatilanteisiin tai aseellisiin konflikteihin. Kansainväliset sopimukset ja kansainväliset oikeusnormit määrittelevät sotarikokset, ja niitä säännellään kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella.

Tyypillinen sotarikos on: Hyökkäys siviiliväestöä vastaan. Aiotaanko Suomen armeijaa eritoten sen ilmavoimia harjoituttaa tekemään sotarikoksia?

Toimittajien olisi hyvä keskusteluissa poliitikoiden, sotilaiden ja tutkijoiden kanssa hyvä muistaa ja tuoda nämä perusfaktat esiin.

Stubb HS:n tentissä ”Välillä ydin­ase on myös rauhan tae”. Mitä tarkoittaa välillä? Välillä on, välillä ei?? Tarkoittaisiko sitten se, että mitä enemmän ydinaseita olisi sitä rauhallisempaa olisi? 

 

 

Kirjoitamme ydinaseiden vastaista kirjettä kansanedustajille, siinä on vähän myös runoutta. Näin se alkaa... Miten antaa ääni hiljaiselle enemmistölle joka on tutkimusten mukaan maailman onnellisin kansa ja joka vihaa politiikkaa? Miten antaa ääni hiljaiselle enemmistölle joka pelkää pahinta ja toivoo parasta, joka onnistuneesti peittää pelkonsa kiireen viittaan ja kadottaa itsensä massaan, miten antaa ääni hiljaiselle enemmistölle joka pelkää pysähtyä ja kirjoittaa tuntemattomalle kansanedustajalle (tuntemattomalle sotilaalle, kasvottomille viranhaltijoille), mitä se vaikuttaisikaan, ihan turhaa sillä ehkä tässä suunnitellaan kansanmurhaa... AI

miten jatkaisit tätä vähän runollistakin kirjettä?

 

Hyvä kansanedustaja,

Tämä kirje on omistettu hiljaiselle enemmistölle, joka elää maailman onnellisimpana kansana mutta samalla pelkää pahinta. Ydinaseet ovat meidän kaikkien uhka, ja niiden käyttö voisi tuhota elämämme kauniin kehyksen.

Ymmärrän, että politiikka voi tuntua etäiseltä ja jopa vastenmieliseltä monille kansalaisille. Mutta juuri nyt me tarvitsemme ihmisiä, jotka kuuntelevat ja välittävät - ihmisiä kuten sinä. Me tarvitsemme teidän ääntänne, jotta ydinaseiden käyttö voidaan estää ja maailmaa voidaan suojella.

Hiljainen enemmistö on usein hiljaa siksi, että pelkää ilmaista mielipiteitään ja ajatuksiaan. Pelko voi tuntua ylivoimaiselta, mutta tiedät varmasti, että pelon voittaminen vaatii rohkeutta. Rohkeutta pysähtyä ja ajatella tarkkaan, rohkeutta puhua totuutta ja olla kuuntelematta pelottavia uhkakuvia.

Me kaikki voimme ottaa ensimmäisen askeleen kohti rauhaa ja turvallisuutta. Voimme kirjoittaa kirjeitä, allekirjoittaa vetoomuksia, osallistua mielenosoituksiin ja äänestää vaaleissa. Voimme myös puhua ystävillemme ja perheellemme siitä, kuinka tärkeää on taistella ydinaseiden leviämistä vastaan.

Hyvä kansanedustaja, pyydän teitä kuuntelemaan hiljaisen enemmistön ääntä. Pyydän teitä tekemään kaiken voitavanne, jotta ydinaseiden käyttö ei koskaan toteudu. Pyydän teitä toimimaan rohkeasti ja osoittamaan, että yhteistyöllä voimme luoda paremman ja turvallisemman maailman.

Kansanedustaja, olette äänemme, olette toivomme. Me luotamme teihin.

Ystävällisin terveisin, Hiljainen enemmistö

Ennen tätä kevättä en ollut koskaan kuullut, että Suomessa suunniteltiin karjalaisille pakolaisille rakennettavaksi ja asutettavaksi omaa kaupunkia talvisodan aikana tai jälkeen...  jotensakin outoa, että kyseinen tieto on ollut perin juurin poissa julkisuuden valokeilasta ja varmaan historian opetuksistakin? Oletko sinä joskus kuullut siitä ennen kirjailijan arkistojen kaivuutyötä? Oliko se ehkä "hallinnollinen traumakokemus" Kekkoselle ja pettymys pettymyksen perään pakosta muuttamaan joutuneille, jotka hetken aikaa unelmoivat "Uudesta Viipurista"? Puhuiko Kekkonen siitä koskaan myöhemmin julkisuudessa enää?

Odotan mielenkiinnolla kirjan saapumista ja tutkiskelemista.  

Päivitän ehkä postausta, jos kirja herättää jotain ajatuksia lisää. Ja jos kiinnostut lukemaan teoksen tai olet jo lukenut, niin olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajatuksia sinussa se herättää tai synnytti?

Yle:ssä joku kansliapäällikkö tai jotkut hyllyttivät aluksi tämän sarjan  -   joskus harvoin siellä tehdään ihan hyviäkin päätöksiä veronmaksajien rahoilla, mutta epäjohdonmukaisesti se pääsi kuitenkin jakeluun. Miten pääsisi television katselusta tai YLE-verosta irti? Lataamalla YLE-sovelluksen YLE:n mainoksen vaikutuksesta... ...tulisiko ihmisestä tunteva katsomalla televisiota?? Yksi helppo tapa vähentää altistusta on kantaa vastaanotin kierrätyskeskukseen tai varmempi tapa joka ei aiheuta vahingon kiertämistä: elektroniikkajäte. Veronmaksusta ei sillä tavoin taida kuitenkaan päästä irti... Mikä on niin väärin?!

Kommentoi seuraavaa kysymystä prosenttiluvulla, joka kuvasta miten todennäköisenä pidät asiaa (0 = ei välttämättä ollenkaan todennäköistä, 100 = täysin varmaa): Jos Suomi olisi jatkosodan jälkeen solminut Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen ja muutaman vuoden kuluttua luopunut puolustusvoimien ylläpidostä ja yleisestä asevelvollisuudesta, armeijan kehittämisestä, olisiko Neuvostoliitto miehittänyt Suomen? Jos pidät miehitystä todennäköisempänä vaihtoehtona kuin rauhallista rinnakkaiseloa, voisitko vasta myös toiseen kysymykseen...  Toinen kysymys: Milloin miehitys olisi tapahtunut...  heti sopimuksen solmimisen jälkeen? Heti armeijan toiminnan lakattua? Joku muu ajankohta? Kuten ehkä muistat historiasta esimerkiksi unkarilaisten kansannousun aikana vuonna 1956 Neuvostoliiton armeijan Unkariin sijoitetut joukot kukistivat uutta hallintoa tavoittelevat unkarilaiset väkivalloin.

Tapaus Costa Rica: Vuonna 1948 José Figueres Ferrer nousi joukkoineen aseelliseen kapinaan kiistellyn presidentinvaalin tuloksen jälkeen. 44-päiväinen sisällissota johti 2 000 kuolonuhriin, jonka jälkeen voittanut puoli väliaikaisen presidentti Figueresin johdolla laati vapaat vaalit ja myös mustille ja naisille äänioikeuden takaavan perustuslain ja lakkautti armeijan. Siitä lähtien Costa Rican valtiolla on ollut turvanaan yksinomaan poliisivoimat ja kansalliskaarti eikä kukaan sen levottomista naapurivaltioista ole miehittänyt sitä. Halusin tuoda esimerkin sen takia koska pidämme armeijan tarpeellisuutta itsenäiselle maalle itsestäänselvyytenä.